Johtajista on pulaa

Luin tuossa LinkedIn-päivityksen, jonka kirjoittaja oli saanut potkut. Tiesin, että hän oli saanut potkut tuon linkkaripäivityksen ulkopuolelta ja tiesin myös millaisissa erittäin vaikeissa ongelmissa yritys on, joten luin tuota päivitystä suurella mielenkiinnolla. Hämmästykseni oli suuri.

Mutta ennen kuin ruodin tuota linkkaripäivitystä otetaan muutama sana näiden päivitysten tarkoituksesta. Linkkari tai LinkedIn on erityisesti työelämään suunnattu sosiaalinen media. Siellä on tarkoitus tuoda ammatillisia asioita esiin, pitää yllä jonkinlaista julkista CV:tä ja kertoa ajankohtaisuuksia omasta työurasta ja työnantajayrityksestä. Ongelmaksi on kuitenkin alkanut muodostua täysin teennäinen ilmapiiri, jossa kaikki on kaunista ja hyvää eikä minkäänlaisia ongelmia ole. Jos sinne kirjoittaa ongelmista tai epäkohdista, niin ne myös skipataan mielellään eli ne eivät saa tykkäyksiä tai herätä keskustelua. Onnistumiset ja saavutukset nostetaan jalustalle ja olalle taputtelijoita riittää. Tästä kuitenkin seuraa hiljalleen sellainen some, jossa kaikki on pintakiiltoa, epäaitoa ja joskus suoranaista valetta.

Palataan tuohon linkkaripäivitykseen. Luin tekstin ja olin hämmästynyt. Kirjoittaja luetteli pitkän listan asioista, joissa hän oli onnistunut. Asiaankuuluvien tapojen mukaisesti gloriaa ei pelkästään kerätty itselle vaan muita osallistujia tägättiin juhlistamaan näitä saavutuksia. Ainoa hyvin pieni vihjaus siitä, että kaikki eivät menneet kuin Strömsössä on maininta, ettei Suomen talous ole siinä jamassa kuin muutama vuosi sitten ounasteltiin sen nyt olevan. Joka tapauksessa työ oli nyt tehty ja seuraavan olisi hyvä jatkaa tästä, joten lopuksi kysely josko jostain löytyisi sopivia tehtäviä.

Tämä LinkedIn-päivitys muistutti minua taas siitä, että kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Tuosta yrityksestä on aika lailla savuavat rauniot jäljellä, joten oikeasti kenenkään ei ole hyvä jatkaa siitä mihin siellä on jääty. Siellä tarvitaan sateentekijä, joka korjaa vuosien virheet ja virheet eivät toki ole yksin potkut saaneet henkilön aikaansaannoksia, mutta hänellä on ollut varmasti merkittävä rooli jo tehtävänsäkin takia. Tuossa päivityksessä käy kuitenkin hyvin ilmi se mistä on yritysten ongelmissakin lähes aina kyse: johtajista on pulaa.

Johtajuus on vastuun kantamista

Johtajuus on suurelta osin vastuun kantamista. Se käsittää niin omien tekojen kuin tekemättäjättämisten seurauksista vastuun ottamista. Kaikki tietävät, että on helppoa sanoa yrityksen ongelmien johtuvan siitä, että kauppa ei käy, mikä taas johtuu siitä, että markkina ei vedä ja mitä taas johtuu siitä, että talous on huonossa hapessa, mikä taas johtuu siitä, että hallitus on tehnyt jotain väärin tai joku muu jossain. Tällaisia syyttelyketjuja on helppo muodostaa milloin mistäkin ja samalla unohdetaan, että laskevassa markkinassa on aina yrityksiä, jotka kasvavat ja menestyvät. Nämä yritykset tekevät jotain eri tavalla, minkä takia ne kasvattavat liikevaihtoaan ja markkinaosuuttaan kun muut kompuroivat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näissä yrityksissä välttämättä olisi parempia johtajia. Mutta yritysjohtaja, joka syyttää itsensä ulkopuolisia tahoja omasta menestymättömyydestä, ei ole johtaja kuin työnimikkeensä puolesta.

Kun yritys ajautuu ongelmiin, pitää ensimmäisenä ymmärtää, että ratkaisun avaimet ovat omissa käsissä. Vain omat johtopäätökset, toimet ja ratkaisut ovat asioita, joilla on merkitystä. Se, että markkina ei vedä (tai mikä tahansa muu syy), ei poista tätä merkitystä. Voi olla, että ratkaisua ei keksitä ja vetovastuu on ehkä annettava jollekin toiselle tai jopa se, että yritys ajautuu konkurssiin, ei tee yrityksen johtajasta huonoa, mutta se tekee jos johtaja ei ymmärrä olevansa vastuussa mitä seuraavaksi tapahtuu. Painotan vielä, että epäonnistuminen ei tee kenestäkään huonoa johtajaa, mutta se, että ei ymmärrä olevansa vastuussa epäonnistumisesta tekee huonon johtajan.

Käsi ylös virheen merkiksi

Mitä siis tuohon linkkaripäivitykseen olisi omasta mielestäni pitänyt kirjoittaa. Lyhyesti sanoisin, että siinä olisi pitänyt lukea, että vituiksi meni, huomenna on uusi päivä ja uusi peli. Siinä olisi voinut myös luetella raakasti kaikki ne virheet, mitkä huomasi tehneensä. Nyt moni varmasti ajattelee, että tämä olisi ammatillinen itsemurha, mutta yritän selittää miksi näen asian toisin. Henkilö, joka kykenee tällaiseen itsereflektioon ja vastuun ottamiseen osoittaa olevansa johtaja. Hän kantaa vastuun epäonnistumisestaan ja osoittaa oppineensa virheistään, koska hän ensinnäkin myöntää virheensä ja toiseksi osaa tunnistaa nuo virheet.

Minun olisi ainakin helppoa palkata tällainen ihminen johtajapositioon. Ei epäonnistuminen ole ongelma, sillä vain epäonnistumiset kasvattavat ja opettavat. Jos et ole koskaan epäonnistunut, et ole voinut kokea myöskään epäonnistumisen tuskaa ja seurauksia, jotka opettavat meitä paljon paremmin kuin johtamisesta kertovat kirjat ja blogitekstit kuten tämä. Jos sen sijaan kirjoittaa potkuistaan kuin ne olisivat paras työnäyte koskaan ja kuinka hienoon tilaan yhtiö jää, niin sen tulee löytämään edestään, koska luvut on julkisia ja piirit on Suomessa pienet. Se kertoo, että henkilö kertoo mieluummin kaunisteltua totuutta kuin tunnustaa epäonnistumisensa ja mahdollisesti hakee niihin myös syyn itsensä ulkopuolelta.

Loppuun disclaimer

Monia varmasti kiinnostaa tuo LinkedIn-postaus, mutta se on tässä vain esimerkki tyypillisestä tavasta viestiä julkisesti omasta epäonnistumisesta. Näitä samanlaisia postauksia löytyy linkkarista satoja vuodessa, joten mitenkään poikkeava tämä postaus ei ollut.

Minäkin olen varmasti syyllistynyt tällaiseen kaunisteluun ja vastuun pakoiluun. Aikaisemmin minäkin olen ajatellut, että omien epäonnistumisten piilottelu on parempi kuin julkisesti omien mokien ruodinta, mutta nyt toivon ja uskon, että ikä ja kokemus on antaneet rohkeutta toimia toisin. Olen myös syyllistynyt itseni ulkopuolisten asioiden syyttelyyn kun asiat ovat menneet pieleen. Tämäkin on vaatinut kiusallisen ja kipeän itsetutkiskelun, jotta olen löytänyt omat virheet ja väärät päätökset, jotka lopulta olivat omissa käsissä. Onneksi koskaan ei ole kenellekään liian myöhäistä oppia johtajaksi.

Muutama kirjavinkki

Lee Iacocca kirjoitti joskus kirjan Where have all the leaders gone ja tämän kirjoituksen otsikko on tuosta väännös. En muista tarkkaan kirjan sisältöä, koska sen lukemisesta on jo 10-15 vuotta aikaa, mutta suosittelen sen lukemista. Simon Sinek on myös kirjoittanut paljon johtajuudesta mm. kirjassa Leaders eat last. Myös Jordan Petersonilla on hyviä näkemyksiä erityisesti itsensä johtamiseen. Huomaa, että on vaikea johtaa muita jos ei osaa johtaa itseään. Nämä tuli nyt ns. top-of-mind. Heitä vaikka kommentteihin omia kirjavinkkejä. Kirjoitin myös johtajan vastuusta reilu vuosi sitten ja sen voit lukea tästä linkistä.