Mieluummin veronalennuksia kuin palkankorotuksia

Taas puuhataan uusia lakkoja ja vaikka asiani ei tällä kertaa suoranaisesti koske lakkoja niin se kuitenkin koskee palkansaajaa. Lakkoja ajava AY-liike haluaa työntekijöilleen palkankorotuksia ja avaan tässä kirjoituksessa miksi näkisin, että Suomi tarvitsee veronalennuksia palkankorotusten sijaan.

Kirjoitin jo aikaisemmin viime syksynä AY-liikkeen palkankorotusvaatimuksista yrityksen kannalta ja se on hyvä lukea pohjalle. Kirjoitus löytyy tästä linkistä. Tässä kirjoituksessa ehdotin lopussa myös veronalennuksia, mutta en avannut ajatusta vielä tuolloin sen tarkemmin.

Palkkakustannusten ongelma

Palkkakustannuksen ongelma ei ole henkilöille maksettava palkka. Otetaan esimerkki käyttäen likimääräisiä summia, jotta matematiikka ei mene monimutkaiseksi.

Esimerkkihenkilömme on neuvotellut itselleen palkaksi 5000€/kk. Tämä maksaa työnantajalle tuon bruttopalkan verran plus noin 2500 euroa erilaisia veroluonteisia sivukuluja, jolloin henkilön palkkakustannus on työnantajalle 7500€/kk. Henkilön tuloveroprosentti on 30% joten hän saa kuukausipalkastaan 3500 euroa tililleen. Tämä siis tarkoittaa, että työnantajan maksamasta 7500 eurosta työntekijä saa lopulta vain 3500 euroa ja yhteiskunta vei välistä 4000 euroa.

Kun työntekijä menee sitten ostoksille tuon vastamaksetun palkkansa kanssa niin hän pääsääntöisesti maksaa sillä arvonlisäveroa, joka suurimmaksi osaksi on 25,5%. Jos nyt yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että hän pistää kaiken tuon korkeamman arvonlisäveron alaisiin tuotteisiin ja palveluihin, niin palkasta 2788€ menee yrityksille ja 718 euroa menee taas yhteiskunnalle alveina. Tuo yrityksen osuus on se, millä yritys maksaa esimerkkihenkilömme 7500 palkkakustannuksen. Tuo 2788€ on siis ostovoima, joka henkilöllä on käyttää tuloistaan.

Tämän jälkeen ollaan siis tilanteessa, että yhteiskunta on vienyt esimerkkihenkilömme ostovoimasta yhteensä 4718 euroa ja hänelle on jäänyt vain tuo 2788€. Yritykselle työntekijä on maksanut 7500€ riippumatta mihin tuo raha menee. Kun nämä luvut avataan näin selkeästi niin on vaikea uskoa, että joku on aidosti sitä mieltä, että palkan suuruus on tässä yhtälössä se ongelma.

Veronalennuksien matematiikkaa

Puhun tässä nyt veronalennuksista, mutta käytännössä tarkoitan kaikkia sellaisia veroluonteisia kuluja, joiden maksaminen ei ole vapaaehtoista yritykselle tai yksilölle, ja jotka menevät tavalla tai toisella yhteiskunnan hyväksi ja syövät henkilön ostovoimaa. Veronalennus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että tässä kolmen osapuolen (työnantajayritys, henkilö, yhteiskunta) piirileikissä yhteiskunnalle menevää osuutta lasketaan ja siitä vapautuva summa voidaan antaa joko yritykselle tai henkilölle itselleen tai jakaa heidän välillään.

Jos tuo summa jaetaan yrityksen käyttöön, niin se tarkoittaa, että yritys ei maksa enää 7500€/kk työntekijästä vaan vaikka 7000€. Yritys voi vapaasti käyttää säästämänsä viisisatasen monella tavalla. Se voi laittaa sen yrityksen tulokseen, jolloin siitä maksetaan 100€ yhteisöveroa olettaen, että yritys on muuten voitollinen. Yrityksen taseeseen tulee siis lopulta 400€, joten annetusta 500€ säästöstä suli heti kuitenkin satanen yhteiskunnalle. Yrityksen taseesta yritys voi maksaa osinkoa (tai palkkaa) omistajille, mutta ilman veroseuraamusta ei selvitä siitäkään. "Verovapaista" osingoista voi lukea tarkemmin tästä kirjoituksesta. Yritys voi toisaalta myös käyttää taseeseen tulevaa summaa viisaasti esimerkiksi investoimalla sitä yrityksen kasvuun ja mahdollisesti työllistämiseen, sillä suuressa yrityksessä tuo 500€ summa kertautuu ja se mahdollistaa uusien työntekijöiden palkkaamisen. Se myös tarkoittaa, että työntekijöiden tarvitsee jatkossa omalla työpanoksellaan pystyä kattamaan pienempi kustannus eli vain 7000€, mikä laskee yrityksen rimaa palkata uusia työntekijöitä.

Henkilöverotuksen keventämisessä hyöty ei jää yritykseen, mutta yritykset hyötyvät siitä aina välillisesti. Esimerkiksi arvonlisäveron leikkaaminen ei suoranaisesti jää yrityksen taskuun vaan työntekijän, mutta se välillisesti auttaa yrityksiä, sillä se parantaa yksilön ostovoimaa. Sama asia tuloverotuksen leikkaamisessa, eli hyöty menee työntekijälle, mikä parantaa ostovoimaa. Ostovoiman parantuminen näkyy niin, että samalla tulotasolla työntekijä voi käyttää suuremman osan rahoistaan yritysten tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Jos oletetaan, että esimerkkihenkilömme tuloveroa lasketaan 5 prosenttiyksikköä, niin silloin 5000 euron palkasta hänelle jää käteen 3500 sijasta 3750€. Jos arvonlisävero pudotetaan 20 prosenttiin, mutta tulovero pidetään samassa, niin ostovoima paranee 2788 eurosta 2917 euroon.

Seurauksia

Edellä esitetyistä veronalennuksista seuraisi, että työntekijöiden ostovoima parantuisi ja yritytyksillä parantuisi kyky tehdä tulosta, jonka avulla ne voivat investoida ja palkata lisää ihmisiä. Tämä tarkoittaa taloudellisen aktiivisuuden parantumista ja yleisesti sanotaankin, että taantumassa veroja tulisi laskea, jotta talous lähtisi käyntiin.

Tästä seuraisi mahdollisesti (huom, vain mahdollisesti), että valtion verokertymä pienentyisi ja valtion pitäisi leikata kulujaan. Tämä liittyy ns. Lafferin käyrään, joka tarkoittaa, että valtion verokertymää ei voida verotusta lisäämällä kasvattaa rajattomasti vaan verottaminen laskee taloudellista aktiivisuutta mikä taas laskee verokertymää. On siis mahdollista niin teoriassa kuin käytännössäkin, että verotusta laskelmalla saadaan kerättyä enemmän verotuloja. Tämä on mahdollista esimerkiksi siten, että työllisyys paranee. Koska ihmisillä on enemmän ostovoimaa se saa yritykset investoimaan ja palkkaamaan lisää väkeä kun samaan aikaan työn kustannuksia lasketaan leikkaamalla yritysten palkan sivukuluja. Kun työllisyysaste paranee, niin väkeä siirtyy nettoveronmaksajiksi, jotka taas kasvattavat verokertymää eivätkä ole kulupuolella. Lafferin käyrä on selitetty paremmin täällä.

Voi myös olla, että veronalennukset eivät yksistään riitä piristämään taloutta riittävästi vaan yhteiskunnan kuluja joudutaan leikkaamaan. Leikkausten kohdetaminen on kuitenkin politiikkaa ja se menee näin ollen tämän blogin ulkopuolelle. Ainoa vinkki, jonka jätän tähän loppuun on, että jokaisen tulisi pohtia tykönään julkishallinnon tarpeellisia tehtäviä ja julkishallinnon nykyisiä tehtäviä, sekä miettiä ovatko kaikki nykyiset tehtävät täysin tarpeellisia hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Poliitikkojen tulisi taas pohtia ajavatko he maan etua vai ovatko he ajamassa vain politiikkaa joka varmistaa riittävän kannatuksen seuraavalle kaudelle eli omaa etuaan.