Sunnuntailisät

Somessa kohisee hallituksen suunnitelmista poistaa sunnuntailisät eli se, että sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan tuplapalkkaa. Työaikalaki sanoo yksiselitteisesti näin:

Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka.

Jälleen kerran on paljon väärää tietoa, joten oikaistaan yksi pahimmista ihan alkuun. Sunnuntailisien poistaminen tarkoittaa, ettei niihin ole lakisääteistä pakkoa jatkossa. Se ei tarkoita, että niitä ei makseta vaan jatkossa jokaisen työnantajan pitää miettiä kannattaako sunnuntailisiä maksaa ja kuinka paljon. Oman lisänsä tähän toki tuovat sitten myös yrityksiä sitovat työehtosopimukset eli siellä voidaan taas päättää, että sunnuntaina maksetaan tuplapalkkaa ja tämä päätös sitoo alan yrityksiä.

Taustaa ja idea

Sunnuntailisän syyksi nostetaan joissain keskusteluissa kristilliseksi lisäksi, koska miksi muuten juuri sunnuntai eikä maanantai. Itse en kuitenkaan usko tähän kristilliseen perimään muilta osin kuin siltä, että se osuu viikonlopulle ja sille päivälle, jossa ei kristillisen perinteen mukaan ole tehty työtä. Oikea syy on ollut, että on haluttu luoda yksi viikonpäivä, jolloin perheet olisivat yhdessä vapaalla. Näin ollen sunnuntaina työskentelystä on tehty todella arvokasta koska se vie tämän "ainoan" perheen yhteisen vapaapäivän.

Oikeus vapaaseen

Toinen väärä tieto on myös keskusteluissa yleinen: sunnuntailisän poisto vie loputkin vapaapäivät. Eivät vie. Sunnuntailisällä ei ole itseasiassa mitään tekemistä vapaapäivillä. Työaikalaki sanoo:

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Sunnuntailisän seurauksia

Sunnuntailisän kustannus on niin merkittävä, että esimerkiksi täällä Turussa on hyvin vaikeaa löytää sunnuntaisin avoinna olevaa ravintolaa. Tästä seuraa, että tuona ainoana perheille tarkoitettuna vapaa päivänä ei ainakaan mennä ravintolaan syömään. Ainoat avoinna olevat ravintolat ja liikkeeet löytyvät ostoskeskuksista, jotka vuokrasopimuksella pakottavat liikkeet olemaan avoinna myös sunnuntaisin.

Korkea työvoimakustannus pitää jotenkin kattaa, joten se laitetaan hintoihin ja kuluttaja maksaa sen. Sinä ja minä. Jos joku nyt ajattelee, että se voidaan jatkossa maksaa yrittäjän tai liiketoiminnan omistajan kukkarosta, niin se taas tarkoittaisi, että motivaatio ryhtyä yrittäjäksi tai sijoittaa liiketoimintaan laskee, koska siinä riskit kasvavat ja tuotto pienenee. Jos näin taas tapahtuu, niin syntyy vähemmän yrityksiä (lue: työpaikkoja) ja olemassa olevat yritykset siirtävät kirjansa ainakin jossain määrin ulkomaille.

On myös aloja, joissa sunnuntailisä on niin merkittävä palkan muodostaja, että siellä sanotaan syntyvän työvoimapula, jos sunnuntailisästä luovutaan. Tässä kuitenkin markkinatalous toimii. Jos jollain alalla ei ole riittävästi työvoimaa, niin sitä syntyy kun alalle syntyy kilpailua vetovoimatekijöistä, esim. palkassa. Hyvä esimerkki on sairaan/lähihoitajat joiden palkkauksesta on paljon puhuttu. Hoitajien palkkoja on vaadittu iät ja ajat korotettavaksi, mutta yksikään hallitus ei ole asialle saanut tehtyä mitään. Markkina kuitenkin on korjannut tilannetta ikäänkuin vaivihkaa, koska hoitajat ovat merkittävin osin siirtyneet vuokrafirmojen listoille, jotka maksavat korkeampaa palkkaa ja joissa hoitajat voivat vapaasti valita mitä vuoroja he tekevät ja missä yksiköissä. Koska alalla on valtava pula työntekijöistä, ei julkisen sektorin auta kuin tilata työvoimaa vuokrafirmoista ja näin rahoittaa paitsi ne korkeammat palkat kuin myös vuokrafirmojen kulut.

Mistä ratkaisu?

Aivan ensiksi auttaisi, jos jätettäisiin väärät argumentit keskustelusta pois ja tämän jälkeen palattaisiin juurisyyhyn. Jos juurisyy sunnuntain tuplapalkalle on, että on haluttu pitää viikossa ainakin yksi päivä, jolloin perheillä on ainakin yksi vapaapäivä yhdessä, niin silloin tämä on myös se ongelma joka pitää ratkaista jollain toisella tavalla kuin tuplapalkalla (joka muuten ei edes ratkaise tätä ongelmaa).

Koska lainsäädännöllä on hyvin vaikea ratkaista kahden vanhemman ongelmaa siten, että he kumpikin olisivat samana päivänä vapaana, niin lähdetään siitä, että halutaan varmistaa, että perheellisillä vapaan pitää osua viikonloppuun, koska koulut ovat vapaalla viikonloppuisin.

Ratkaisu uudeksi työaikalaiksi voisi olla esimerkiksi tällainen:

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, josta vähintään 24h on sijoitettava lauantaina tai sunnuntain yhteyteen jos työntekijällä on alaikäisiä huollettavia. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Tällöin kummankin vanhemman pitää saada pitää vähintään vuorokauden vapaa viikonloppuisin. Se työvoima, joka ei ole alaikäisen huoltaja, voisi työskennellä myös viikonloppuisin ja pitää vapaat myös keskellä viikkoa. Toki muitakin ratkaisuja voi olla tämän perhevapaan löytämiseksi.