Tilinpäätös ja varaston arvo

Vuosi vaihtui juuri ja monessa yrityksessä se on tilikauden päätös samalla. Me myös jännitimme vaimon kanssa mihin Saarni GB:n liikevaihto ja tulos tulisi päättyneenä tilikautena osumaan, sillä jo joulukuun alussa oli selvää, että liikevaihdollisesti tästä tulee kaikkien aikojen ennätysvuosi. Liikevaihto ylitti nyt ensimmäistä kertaa 600 tuhatta euroa, ja kasvua verrattuna edelliseen vuoteen (joka oli edellinen ennätysvuosi) oli yli kymmenen prosenttia. Sinällään hauskaa tässä on, että tekemäni liikevaihtoennuste meni pieleen vain muutamalla tuhannella eurolla kun se ylitettiin. Lisäksi nyt yksi kivijalkaliike ja verkkokauppa myyvät reilusti enemmän kuin aikaisemmin kolme kivijalkaa ja verkkokauppa myi yhteensä. Tässä vaiheessa oma varovainen arvioni on, että tulos tulisi olemaan noin 70-80 tuhatta euroa ennen veroja, mutta se jää vielä nähtäväksi.

Mutta mennään asiaan. Käyn lyhyesti oman kokemukseni perusteella havaittuja virheitä varaston arvon määrittelyssä, jotka sitten löydetään vasta tilintarkastuksessa tai jos yritys ei ole tilintarkastusvelvollinen, niin ne saattavat tulla eteen sitten myöhempinä tilikausina. Seuraavina tilikausina tyypillinen aikaisemman tilikauden virhe, joka tulee eteen on varaston eli vaihto-omaisuuden arvon pieleen kirjaus. Olen nähnyt seuraavat merkittävät virheet varaston arvon laskennassa: puolivalmiiden tavaroiden arvo oli kaksinkertainen todellisuuteen nähden, kuluttajakauppaa käyvällä yrityksellä oli varaston arvo tasan nolla vaikka hyllyt olivat täynnä tavaraaa ja yrityksen taseeseen ei oltu kirjattu tuotteita, jotka oli toimitettu asiakkaalle, mutta ne olivat laskuttamatta.

Vaihto-omaisuus on sitä yrityksen omaisuutta, jota se myy asiakkailleen. Valmistavassa teollisuudessa on raaka-aineita, puolivalmiita ja valmiita tuotteita, mutta esimerkiksi kivijalkaliikkeessä vaihto-omaisuutta on hyllyillä myynnissä olevat tavarat. Kun tilikausi päättyy tulee vaihto-omaisuuden arvo kirjata ylös. Tämä voidaan tehdä inventaariolla vuoden vaihteessa (eli lasketaan kaikki romut) tai ns. rullaavalla inventaariolla, joka on enemmän nykyaikaa. Rullaava inventaario tarkoittaa, että varaston arvo on jatkuvasti tiedossa ja sitä ylläpidetään jossain järjestelmässä mieluiten automaattisesti siten, että kun jotain myydään niin sen arvo poistuu varastosta. Vastaavasti valmistavassa teollisuudessa rullaavassa inventaariossa on jatkuvasti tiedossa paljonko mitäkin raaka-ainetta on varastossa, paljonko siitä on jatkojalostettuja puolivalmiita tuotteita ja paljonko valmiita tuotteita. Tämän tiedon täytyy myös synkronoitua jatkuvasti siten, että järjestelmä tietää paljonko materiaalia virtaa raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi.

Vaihto-omaisuuden arvon arvioinnissa on helppoa mennä pieleen. Tyypillinen virhe on laittaa varastossa olevan tuotteen arvoksi sen veroton myyntihinta, vaikka sen pitää olla veroton hankintahinta. Jos tuote ei ole enää myyntikelpoista, niin on perusteltua kirjata alas tuotteen hankintahinta joko kokonaan tai osittain. Sama juttu myös raaka-aineiden ja puolivalmiiden kanssa, eli raaka-aineen arvo on sen veroton hankintahinta jos se on kuranttia kamaa. Puolivalmiin tuotteen arvoon voidaan lisätä raaka-aineen arvo ja siihen lisätään käytetyn jalostuksen arvo (esim. työtuntien hinta).

Jos varaston arvon määrittelyssä tehdään systemaattinen virhe, niin se on usein merkittävä tilinpäätöksessä, koska varaston arvo on usein merkittävä tase-erä. Jos virhe on varaston yliarvostus, niin tulos näyttää paremmalta kuin se oikeasti on ja aliarvostuksen kanssa päinvastoin. Jälkikäteen seuraavalla tilikaudella tällaisen virheen korjaaminen on hankalaa, koska se laittaa merkittävän osan yhtiön avainluvuista solmuun. Esimerkiksi jos yliarvostettu varaston arvo korjataan seuraavalla tilikaudella, niin se saa syntyneen myyntikatteen näyttämään paljon todellisuutta pienemmältä.

Liikkeenjohdolla tai yrittäjällä olisikin hyvä olla peruskäsitys siitä mikä on varaston arvo milloinkin ja mikä on esimerkiksi raaka-ainevaraston, puolivalmiiden ja valmiiden tuotteiden keskenäinen suhde rahassa. Tällöin voidaan säästyä suurimmilta ylilyönneiltä kun on edes jonkinlainen ymmärrys mikä varaston arvo pitäisi olla tilinpäätöshetkellä. Jos muistat nuo kolme näkemääni virhettä toisesta kappaleesta, niin ne ovat kaikki sellaisia, että katsomalla yrityksen tilinpäätöstä hyvin luvuista perillä oleva henkilö huomaa ainakin kaksi ensimmäistä helposti ja kolmannen jos ongelma on riittävän iso ja käytössä on vaikkapa edellisen vuoden tilinpäätösluvut.